Punaisen Käsineen Laulu

Oi

Kerran rakastuin mä poikaan
vähän niinkuin pensaaseen
oli tukkansa tumma kuin kuusenhiili
ja jalkansa kesäisin ovat vihreät

Joka tapauksessa

Tämä poika oli sekaisin niin
ettei ymmärtänyt suostua
kanssani naimisiin - edes epämuodollisiin
Taikka kihlajaisiin - tai edes hämärään irtoseksiin...

Siispä suru on taas päivän sää
Lintujakin itkettää

Ja tyttö tämä lauloi


~0~

Jospa oisin käsine
Punainen viehko käsine
Kaunis kurttuinen suloinen
Parhaimmistoa käsineiden

Lötköttäisin sohvilla vaan
Päiväpeitolla pyörisin
Eteisen naulassa toisinaan
Sopivan näköisnä hengailisin
Vieraiden tumpuille silmää joskus vienosti vilkuttaisin!


Enkä koskaan rakastuisi.


... (Universumi nauraa vaan) ...


Sitten toisna päivänä
Törmäs hän päin näköä
Ihme flamingo poika.

Jopas oli kauniskin
Virneensä vastustamattomin
Je peränsä ihmeen muodokkaan
kertoi olevan - tosissaan -
monilta salatun.

Vaikka hän oli toisaalta
Ylpeä paskapää
Niin joskus - kylällä kerrotaan:
Pyysin avuksi kynäni kulmikkaan
Viestin lehdelle runoilin
Ja kirjeen matkaan lähetin!

.

Se virhe suurin lieni.
Sillä katsos - käsine pieni
Postia takaisin odotti
Vaan mitenkä nyt ollakaan

Vastausta ei tullutkaan?

----------

Äiti olen käsine
Tänään olen käsine
Vihainen ja punainen
Ja hattuhyllyllä vittuilen

Sillä kai nyt alkaa harmittaa
Jossei kohta heilaa saa
Vaik' on niin kovin kauniskin
Sormikkaista suloisin
Nahkavantuista nukkaisin


(Ja muutenkin kovin mukava)


..


Jospa ottaisin siskon neuvon
Helsinki-Vantaalta ekan lennon
Siperiaan tykö nenetsien
karhurukkasten karvaisien!


Taikka napapiiriltä löytäisin
ystäväksi lämpöisen
jääkarhun-pörrökarvaisen
Eskimolapasen. <3



Mutta mitä universumi sanookaan?


Taitaako enää nauraakaan?


Huomaako kiillon himmenneen
värin punaisen haalenneen
ranteesta sauman ratkenneen

sanovat:

laulun lakanneen

pienen punaisen käsineen?




P.S. KYLLÄ ÄITI olen vielä elossa. Tätä sanotaaan DRAAMAKSI. Tätä sanotaan TAITEEKSI.

Ettäs tiedätte!