kala kala

hiljainen kohta
joka olin merenneito
vihreä sininen piraijanhampaan terä
ihon taipuma
ennen kuin minun tarvitsi olla jotain
ollakseni minä

sormen painu hiekkaan
silloin kun ainoa nimeni oli katseeni
ylös sinuun

juuri silloin kun tuuli oli vaaleanpunainen vaate
ja simpukat laulavat kaupungin aikuvan tuhkan edellä
pakenemme mereen

jossa saamme kietoutua toisiimme
katsoa toistamme
levän puhuessa puolestamme

aaltojen suojellessa heiltä
jotka näkevät meressä paikan muoville ja autoille
ja turhautuneelle juopuneelle melulle

he toivat pelikoneet rannalle

tehtaiden tomuseinä laskeutuu ylhäältä
tuulen tuomana

mutta on reitti

kala kala

hopeakyljet välkähtävät miekkana
alas syvyyksiin


"Kra, Krabat"

Noitien oppilapset, karkaajat kikattavat
rokkokallioiden kujista puikahtavat, korallikivien väleistä vilahtavat
alas

selkäni osuu pehmeään pohjaan, nauramme, käännän pääni oikealle, kasvosi ovat kaulallani,
lepäämme

vieläkö olet? - tätäkö maailma oli aina
Silloinkin kun Tori Amos sanoi minun olleen
toisen vaatteissa

ainoa yksitoistavuotias ilman huulikiiltoa

ja halusin niin olla

KAUNIS

sen sijaan, että olisin ikuisesti

kala kuivalla maalla



olen kylmä kuin kala
kylmä kuin piikikäs rubiininpunainen evä
metallinmustasuomuna hohtava kiiltävälihatikari

sydäntahto punaisempaa verta kuumempaa kuin olet koskaan maistanut,
poika

katson harmaata valoa olkasi takana
laskeutuessamme

ankerias, lohikäärme, auni, huumaannun, minua pyörryttää vihreiden hauensilmiesi kulkiessa kasvojani pitkin


matto on kimaltava pohja
ja musta on valokuun helma
ja virtaus on pyörre joka kutittaa niskaasi,
rakkaani


vain sinun kanssasi voin olla kuten itseni kanssa
levätä katsoen sinuun

--

sinun kanssasi laulan hiekalla
tavalla jota he eivät kuule
ja vapaasta tahdostani
raotan kuortani
ja ojennan sinulle kieleni päällä kultaisen helmen
sillä kuolisin, mikäli pitäisin sitä sisälläni vankina
seurassasi
hetkeäkään
kauemmin

kätkössä
sammalkivien syvennyksessä
vedenväen varret kieppuvat...
valopallo

he tanssivat keskisessä,
hälyn, lamppujen, kokaiinin kanssa näkemättä toisiaan
heille aaltojen tanssi on vanhaa unta, jota he uneksivat vain yöllä
heidän allaan me keinumme toistemme sylissä, kuullen kuuman, veden hameen rahistessa rauhassa pohjaa pitkin, kertoen
hänen matkastaan