minä en tarvitse enää ruumista
piirtääkseni sinun joka solusi
huokauksena huuliltani
sade pöydän pinnalla on kuva
alta
variksen siipi
tyhjällä pihalla
kumajaa
kelloja,
minua varten ei ollut mitään
kuitenkin aina minun värini muistaa
syyn
äitini kosketus
äitini kosketus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti